Lauri Loikkanen, Kehityspäällikkö, Tuko Logistics Oy

Keväällä 1999 etsin kesätöitä ja selasin työpaikkailmoituksia lehdistä ja netistä. Otin yhteyttä useampaan yritykseen, mutta mistään ei kuitenkaan tullut positiivista vastausta. Kyselin tuttujen kautta mahdollisia työpaikkoja ja aivan viime hetkellä, kesän kynnyksellä sain kuulla yrityksestä nimeltään Tuko Spar Oy ja mahdollisesta työhaastattelusta varastotyöntekijän tehtäviin. Soitin välittömästi saamaani numeroon ja sovin työhaastattelun seuraavalle viikolle.

Saavuin Sompasaaren tuoretuotevarastolle hyvissä ajoin moottoripyörällä ja seisoin varastopäällikön oven edessä odottamassa. Silloinen varastopäällikkö katsoi minua hetken päästä varpaisiin ja kysyi: ”Kuulutko johonkin prätkäjengiin, kun sinulla on kypärä mukana”. Seuraava kysymys liittyikin jo työntekoon: ”Oletko kova tekemään töitä”. Myöntävän vastauksen jälkeen hän totesi ”Hyvä, mennään katsomaan varastoa. Milloin voit aloittaa”.

Aloitin siis kerääjänä Sompasaaressa. Ensimmäinen viikko oli melkoinen järkytys, kun perehdyttäjä ei antanut minun nousta keräilykoneen kyytiin, vaan pakotti minut juoksemaan koneen perässä pitkin varastoa. Kosketuksen keräilykoneeseen sain tosin silloin kun perehdyttäjä pysähtyi oikean lavapaikan eteen ja jäi odottamaan kunnes olin nostanut kaikki laatikot lavoille ja rullakoihin. Kyseenalainen opetusmetodi oli kuitenkin ilmeisen tehokas ja siirryinkin muutaman viikon jälkeen keräämään yövuoroon. Kesän lopussa piti palata takaisin koulun penkille, eikä rahaa ollut kovin paljoa säästössä. Sain kuulla mahdollisuudesta jäädä tuntityöntekijäksi ja tartuinkin oitis tilaisuuteen.

Lukion ja varusmiespalveluksen jälkeen palasin taas kokoaikaiseksi työntekijäksi yövuoroon, kunnes vuonna 2003 aloitin opiskelut Helsingin kauppakorkeakoulussa. Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen kävelin nykyisen tuotantopäällikön toimistoon ja kerroin heidän tarvitsevan hyvin pätevää kesätyöntekijää tuuraamaan työnjohdon lomia. Tuotantopäällikkö mietti hetken ja sanoi selvittelevänsä asiaa. Muutamaa viikkoa myöhemmin puhelin soi ja minua pyydettiin Sompasaareen harjoittelemaan työnjohdon tehtäviä kesää varten.

Seuraavan talven tein projektiluonteisia varaston kehittämiseen liittyviä töitä tuotantopäällikön johdolla ja kesällä palasin takaisin työnjohdon kesätuuraajaksi. Vuoden 2006 alussa olin jo käynyt kaikki kauppakorkean kurssit pois. Kevät oli varattu gradun tekemiselle, mutta kesäksi piti taas löytää työpaikka. Tässä vaiheessa oli tuuriakin mukana, kun Tradekan volyymit olivat siirtymässä Tukolle ja näiden volyymien haltuunottoon tarvittiin kipeästi apua. Loppukesästä työni vihdoin vakinaistettiin ja minut nimitettiin logistiikkasuunnittelijaksi tuoretuoteyksikköön Sompasaareen. Olin saamasta työstäni todella iloinen sen vastatessa erittäin hyvin saamaani koulutusta.

Vähitellen vastuu kasvoi ja työt muuttuivat sekä haastavammiksi että vieläkin mielenkiintoisemmiksi. Vuoden 2008 alussa työnkuva muuttui hieman. Sain vastuulleni Siwojen hevi-keräilyn ja samaan aikaan minut myös nimitettiin kehityspäälliköksi. Nykyinen työni kehityspäällikkönä pyörii pääasiassa erilaisten projektien ympärillä projektiryhmien jäsenenä tai projektipäällikkönä.

Tukolla on ollut erittäin hyvä työskennellä. Työtehtäviä on ollut monia ja näinkin isossa talossa on paljon etenemismahdollisuuksia niitä haluaville. Työ on ollut välillä haastavaa, mutta esimiehilläni on aina ollut realistiset odotukset työn suorittamisesta. Tulevaisuudessa toivon, että pystyn edelleen omalta osaltani antamaan parhaan työpanoksen työnantajalle ja henkilökohtaisella tasolla toivon pystyväni edelleen kehittymään ja kantamaan entistä suuremman vastuun. Uskon vielä lähes vuosikymmenen jälkeen, että Tuko antaa tähän erinomaiset mahdollisuudet.